Hän tunsi kuoleman kylmän kosketuksen hartiallaan. Se seurasi häntä, minne ikinä hän menikään. Se oli vaatinut häntä tilille jo vuodet, monet sadat päivät. Hän tunsi nukkuessaan Kuoleman hyytävän hengityksen niskassaan.
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Ystävät.
En mä tarvi teitä.
Pärjään yksin.
Unohtakaa mut.
Te ootte mun koko elämä.
Älkää hylätkö mua.
Lähettänyt jinx klo 5.24 0 kommenttia
Tilaa:
Kommentit (Atom)
